Noh niin. G lahti, mina jain, niin kuin aina bla bla bla jne jne jne. Kokemusta naista hetkista on kertynyt riittamiin (mielestamme jo liikaa-kyllastyttaaaaa), mutta ei se silti sen helpommaksi ole muuttunut. Eron hetki – distacco – on aina yhta riipiva. Se tuttu pala kurkussa, silmakulmissa helmeilevat kyyneleet; toisen kadesta ei millaan haluaisi paastaa irti. Ja sitten se hiljaisuus (joka kiitos G:n pulppuavan sanaisen arkun asettuu vierelle dramaattisen voimallisesti). <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kokemus on tosin opettanut, miten tasta nyt jatkaa eteenpain. Eli. Menen keittamaan teeta, sitten itkeskelen hetken, laitan kaiken valmiiksi huomista varten, nukun. Ja huomenna luennolle.