Eilen pyorimme keskustassa - menimme yhteen niista kahviloista, joiden listoilta loytyy cappuccinoa ja moccachinoa ja lattechinoa ja espressochinoa ja vaikka mita eksoottista (ja joissa yleensa tarjonnan runsaudesta hakeltyneena paadyn tylsaan, tavalliseen teehen). Ennen kuin astuimme sisaan, saimme kuitenkin todistaa jokavuotuista rituaalia - rituaalia, joka joka vuosi tuntuu minusta etaisemmalta ja etaisemmalta - nimittain uusien opiskelijoiden esiinmarssia. Isoja ryhmia hamillaan olevia kasiyseja-ja-vanhempiakin, jotka antautuvat asiantuntevan tuutorin huomaan.

Siita on viisi vuotta, kun mina olin heidan housuissaan. Viisi. Viisi. Nyt minulla alkaa kuudes vuosi, kuudes. KUUDES. Mina olen nyt yksi niista superkokeneista opiskelijoista, joita silloin ihmettelin, silla he olivat jo graduvaiheessa. Viisi vuotta sitten siina oli kaukainen ajatus - gradu. Yhta kaukainen, kuin mita yliopiston ensimmainen paiva minulle nyt. (Muistan siita oikeastaan vain sen, etta aamulla ennen ensimmaiseen infoon lahtoa tiputin kannykan suoraan vesilasiin ja olin siis maailman tavoittamattomissa niinkin jannittavalla hetkella. En suosittele.)

Mutta juu, gradusta puheenollen, pitanee palata sen pariin...