Näin on taas takana yksi kesä, joka tällä kertaa olikin kesä-ei-kesä. Toissapäivänä viikkasin kaappiin ne ihanat shortsit, jotka ostin alkukesästä erään hellepäivän innoittamana, ja joiden varalle minulla oli monta suurta suunnitelmaa (pääasiallinen syy niiden hankintaan tosin oli se yksinkertainen tosiasia, että ne olivat kokoa 36 ja saivat minut tajuamaan, että kokoni tosiaankin on 36 eikä esimerkiksi 38 - miten paljon kahden numeron ero saakaan aikaan!), ja joita sain lopulta käyttää kerran, kaksi. Surulliseksihan mieli siinä tuli - ei sen näin pitänyt mennä! Pitääkö lämpöä odottaa taas kuukausikaupalla? Eiiiiiii

Pian (huomenna) on aika jättää Pohojammaa ja siirtyä takaisin asemiin opiskelukaupunkiin. Sinne kanssani suuntaa G, joka ei ole vielä häipynyt maisemista. Paljon olemme ehtineet tämän matkan aikana tehdä, paljon jäi tekemättä järkyttävän yskäni takia, joka vaivasi viimeisen viikon...

G:n vanhempien Suomen-visiitistä lisää jossain toisessa kirjoituksessa.