Isovanhempieni vanhoja kirjoja (1870-luvulla syntyneet runoilijat olivat yhä hengissä, ”Suomen lähihistoria” rajoittui 1900-luvun alun tapahtumiin, jotkut oli mumma merkinnyt omakseen tyttönimellään) selaillessa, silmiini osui erään luonto-opin koulukirjan nimi: Ihminen ja selkärangattomat. Oli pakko mielessä lisätä: ”joskus ihmiset ovat niitä”.