Ischialla lähtöpäivän aamuna meidän ja laivamme välissä oli vilkasliikenteinen tie. G ja minä odottelimme laukkujemme kanssa sopivaa hetkeä ottaa se ensimmäinen askel – ja sitten muutama nopea lisää – turhaan. Eräs vecchietto, paikallinen taksikuski tarttui minua käsivarresta ja talutti meidät tien yli sanoen leveällä paikallisella murteella: "Se non passate adesso, non passate mai!" (Jos ette mene yli nyt, ette mene koskaan). Kiitimme hölmistyneinä ja jatkoimme matkaa. Toistelimme tuota lausetta (G:n perheen riemuksi minäkin murretta imitoiden) loppumatkani ajan. Ja mietimme, miten totta se on. Joskus pitää vain päättää heittäytyä, uskaltaa – olla jäämättä paikoilleen. Ehkä vanhus ei halunnut ihan näin syvälliseksi heittäytyä – mutta heittäytyipä kuitenkin, vaivihkaa.