Tààllà taas - blogissa ja Italiassa! Kuten aiemmassa viestissà uumoilin, nyt se paine on helpottanut, stressi hellittànyt, olen "lomalla" (tenttejà vielà edessà jne. jne.), mutta "loma" on parempi kuin ei lomaa ollenkaan.

Italiaan palaaminen sujui jàlleen kerran astetta helpommin. Helsinki-Vantaan lentokentàllà katselin ikkunasta ulos ja hyvàstelin tutun maiseman, Rooman lentokentàllà vastassa oli toinen sellainen. Kotimatkan liikenteen vyòry ei yllàttànyt, tienvarsikyltit paikannimineen merkitsivàt oikeasti jotain Frosinone, vielà hyvàn verran matkaa jàljellà, Cassino 40 minuuttia, Capua aivan pian. Perillà kaivoin automaattisesti kotitossuni kenkàkaapin uumenista ja levitin pòydàlle Suomen tuliaisten perussetin: Marianneja ja siiderià G:lle, sisuja tulevalle anopille, itseleivottuja keksejà kaikille. Oli laukussa muutakin: pieni lahja G:lle 4. vuosipàivàmme johdosta (7 pàivàà sitten) sekà matkaesitteità G:n vanhemmille - jospa ne lentoliput ensi kesàà varten ostettaisiin ensi viikolla?

Eilen làhdimme ulos pizzalle - perinteiseen "Tervetuloa Italiaan"-tyyliin koko porukalla. Jopa G:n isoàiti suostui làhtemààn mukaan - ja vaikka alkuillasta kuultiin monia "Minàhàn en syò mitààn"-vakuutteluja, loppuillasta nàin hànenkin lusikoivan tiramisùa suuhunsa varsin hyvàllà ruokahalulla! Ravintola sijaitsi vuorilla, pienen oliivitarhan ja ikivanhan luostarin vàlissà. Luostarin nàki vain kaukaa - se oli làheisen vuoren huipulla, valaistuna ylhàisessà yksinàisyydessààn. Sen etusivu sai mielikuvituksen laukkaamaan - voisikohan siellà olla kummituksia? Oliivipuiden alla nàimme monia tuikkivia pisteità - tulikàrpàsià! Halusin pizzani hiukan perusmargheritaa erikoisempana - ja tilasinkin sellaisen, jonka pààllà komeili juuston ja tomaattikastikkeen lisàksi prosciutto crudoa, scamorza-juustoa sekà rucolaa (jonka suomenkielinen nimi on nàemmà sinappikaali - ehkà ei olisi kannattanut tarkistaa, sillà rucola kuulostaa niin paljon herkullisemmalta!).

Antipastojen ja jàlkiruuan vàliin mahtui monta Suomesta tullutta ja Suomeen làhtevàà tekstiviestià - oma mammani piti minut ajan tasalla Leijonien otteista pronssipelissà. Hiukan iloisempia tekstiviestejà verrattuna niihin, joita sateli Rooman ja Napolin vàliselle moottoritielle pàivàà aiemmin! Jee.