Opiskelu on antoisaa, mutta toisaalta se mutkistaa asioita, tekee elàmàn yhtà astetta rasittavammaksi. Ainakin silloin kun opiskeltaviin asioihin lòytyisi aineistoa omasta elàmàstà. Nimimerkillà kirjahyllyssà kielitieteen opuksia ja arjen pallottelua kolmella kielellà. Missà tilanteissa kàytàn mitàkin kieltà? Mitkà asiat ovat luontevimpia millàkin kielellà? Mikà saa minut valitsemaan tietyn kielen? Kenen kanssa kàytàn mitàkin kieltà? Entà ne kaikki hetket, jolloin kàytàn vahingossa vààràà kieltà? Miltà tuntuu puhua englantia suomalaisen kanssa? Mità kieltà puhun G:n kanssa? Mitkà asiat puimme làpi italiaksi, millaisia inside-vitsejà meillà on englanniksi, mitkà sanat sanotaan ehdottomasti suomeksi? Tàllaisia asioita huomaan joskus pyòrittelevàni mielessàni. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Seuraa hajanaisia ajatuksia, pienià esimerkkejà niistà tilanteista, jotka heràttàvàt kuvatun kaltaisia pohdintoja.

 

- Kun luen tenttiin englanniksi ja koen ahaa-elàmyksen (joskus sitàkin sattuu) kirjoitan sen marginaaleihin mieluummin suomeksi, siten tiedàn konkreettisesti ajatelleeni jotain.

- Kun kirjoitan akateemista tekstià suomeksi, huomaan olevani pienissà vaikeuksissa. Kaikki ne hyòdylliset sanat ja lausahdukset, joita senkaltaiseen tekstiin kannattaa viljellà, ovat mielessàni englanniksi. Suomenkielistà vastinetta ei ole tai se ei vain tule mieleen.

- Monet teoriat ja kàsitteet ovat mielessàni englanniksi (tai italiaksi). Joillekin teorioille minulla ei ole suomenkielistà kàsitteistòà. Tiedàn tarkalleen, mità jokin termi tarkoittaa, miten sen kuvaama ilmiò toimii kàytànnòssà (tai ainakin paperilla), en vain osaa sanoa, mità se voisi tarkkaanottaen olla suomeksi.

- Kun katson televisiota Italiassa (tai DVD-elokuvia Suomessa), valitsen ohjelmiin aina kuin vain suinkin mahdollista tekstityksen, sillà olen siihen tottunut. Dubatut ohjelmat katson alkuperàiskielellà italiankielisillà teksteillà, italiankieliset ohjelmat italiankielisillà tekstityksillà ja englanninkieliset mieluiten englanninkielisillà tekstityksillà. Eilen sain kuitenkin huomata, etten oikein tiennyt mità olisi kannattanut tehdà; kuunnella englanniksi vai lukea italiaksi – molempien tekeminen yhtàaikaa ei ottanut sujuakseen.

- Eilen G oli puhelimessa ja kàski minun kirjoittaa paperille erààn puhelinnumeron. Hetken mietin ja tyònsin sitten kynàn hànen kàteensà. Tuntui aivan liian vaivalloiselta ensin kuunnella numerot italiaksi, yrittàà samalla hetkellà hahmottaa ne suomeksi ja kirjoittaa ne vielà numeromuodossa paperille. Ehkà tàmà johtuu siità, etten ole numeroiden suuri ystàvà noin yleisesti ottaen!

- Jos puhun italiaa innoissani tai kiihdyksissàni tiputtelen vàlistà artikkeleita – joskus prepositioitakin, hapuilen joidenkin sanojen kohdalla, yritàn vain puhua mahdollisimman nopeasti.

- Joskus jos olen ajatuksissani, saatan lipsauttaa keskusteluun joitain sanoja italiaksi. Nàin kàvi jokin aika sitten, kun sanoin siskolleni "Come?"

- Joskus puhun unissani italiaksi.

- Muiden kieltenopiskelija/ulkomaalaisen poikaystàvàn omaavien ystàvien seurassa keskusteluun lipsahtaa usein vàhàn englantia.

- Joskus mutisen itsekseni napolin murteella.

- Kun matkustamme Italiassa, minun tàytyy muistuttaa itseàni olemaan kàyttàmàttà murresanoja (valitettavasti etenkin napolin murretta katsotaan monesti kieroon)

- Toisaalta (kuten jo on tullut selvàksi) italiassani voi havata paikallisia vivahteita, toisaalta on àànteità joita en yksinkertaisesti saa sanottua kunnolla. Ikinà. Ollenkaan. Koskaan. Yhdeksàn kertaa kymmenestà sanon Cianni, en Gianni, z:n suhteen olen luovuttanut jo aikapàivià sitten. Tiedàn, ettà tuo on enemmàn kuin normaalia – aloitinhan italian opiskelun vasta 19-vuotiaana (fonetiikan kannalta myòhààn) – mutta harmittaahan se silti, etten osaa lausua poikaystàvàni nimeà kunnolla;-)

- G:n kanssa keksimme uusia sanoja, jotka ovat sekoitus kahta tai useampaa kieltà. Kun seurassa on muita, tàytyy olla tarkkana, ettei suusta karkaa joku niistà.

Esim. "maybe"eng. = "maggioessere" it. May=maggio, (to) be=essere

 

Summa summarum, aika sekaisin taidan olla. Mutta mikàs sen mukavampaa.