Ja niin siinä sitten kävi että täällä ollaan taas - ä:n ja ö:n pilkkujen parissa! Miksi oi miksi se aika juoksee aivan väärinä hetkinä?

Jätin Italian alkukesäisen vehreyden ja kukat taakse haikein mielin (ajatellen, että seuraavan kerran kun näen taas kaikki tutut paikat, rallatellaan joululauluja) - jokin taisteli vastaan, olisi ollut kiva jäädä. Viihdyn siellä. Toisaalta Suomella oli tarjota minulle paljon viime kertaista, maaliskuista loskaa lämpimämpi vastaanotto - ei täälläkään ole hassumpaa, ei alkuunkaan!

Matkan tunnelmiin palailen lähipäivinä - kunhan itse ehdin ne ensin sisäistää, sen verran kuitenkin ehti kahdessa viikossa tapahtua.