Piccolina 2019-11-07T04:25:56+02:00 Blog Integration Feed Generator https://piccolina.vuodatus.net/ piccolina https://piccolina.vuodatus.net/ <![CDATA[Tarina jatkuu....]]>  

 

http://piccolinadue.blogspot.com

 

Vanhan blogin rinnalla vai sen tilalla? En ole viela paattanyt!

]]> 2008-10-14T20:58:00+03:00 2019-11-07T04:24:33+02:00 https://piccolina.vuodatus.net/lue/2008/10/tarina-jatkuu piccolina https://piccolina.vuodatus.net/ <![CDATA[Tarina jatkuu....]]>  

 

http://piccolinadue.blogspot.com

 

Vanhan blogin rinnalla vai sen tilalla? En ole viela paattanyt!

]]> 2008-10-14T20:58:00+03:00 2019-11-07T04:24:35+02:00 https://piccolina.vuodatus.net/lue/2008/10/tarina-jatkuu-1 piccolina https://piccolina.vuodatus.net/ <![CDATA[Mainosta]]> Pimentovaiheemme on ohi - G:n netti toimii!

Se tarkoittaa sitä, että G:n blogi on nyt auki:-)

http://thewarsawian.blogspot.com
]]> 2008-10-04T22:30:00+03:00 2019-11-07T04:24:37+02:00 https://piccolina.vuodatus.net/lue/2008/10/mainosta piccolina https://piccolina.vuodatus.net/ <![CDATA[Lempiharrastukseni]]> Nukkuminen on ihanaa, heraaminen ei. Heratessa hyvinnukutun yon jalkeen sita haaveilee jo seuraavasta kerrasta, kun saa painaa paan tyynyyn (ainakin mina!). Etenkin jos paiva on harmaa. Etenkin jos ennen illan saapumista pitaisi saada valmiiksi yksi jos toinenkin kimurantti koulujuttu. Etenkin jos peiton muisto lammittaa viela... 

Tallaisissa mietteissa pyorahtaa kayntiin lokakuu!

]]> 2008-10-01T08:48:00+03:00 2019-11-07T04:24:39+02:00 https://piccolina.vuodatus.net/lue/2008/10/lempiharrastukseni piccolina https://piccolina.vuodatus.net/ <![CDATA[Muutama askel ajassa taaksepain]]> Eilen uudeksi perinteeksi muodostuneen pikapuhelun aikana koin epatodellisen tunteen; ihan kuin oltaisiin palattu ajassa taaksepain. G puhui ja puhui ja valilla joka toinen, valilla joka viides sana sai vuoroin otsani kurtistumaan, vuoroin kulmakarvani kohoamaan. En vain ymmartanyt. Ihan niin kuin silloin joskus, jolloin joka toinen sana oli ennestaan tuntematon italialainen termi ja joka viides jokin napolin murteen ilmaisu. Nyt niiden paikalla on aivan uusi kieli. Vieras ja vaikeankuuloinen - haastava. G tuntuu paasseen hyvin perille kaduista ja aukioista, joistain kaupunginosista, tienkysymisesta seka joidenkin maiden nimista. Erasmustoimiston vaki oli ollut naista pienista taidonmurusista positiivisesti yllattynyt, ja vitsaillen sanonut hanelle, etta: "Kahden kuukauden paasta puhutaan sitten puolaa".<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kielilla puhumisesta puheenollen. Viime viikolla olin toissa infotiskilla paikassa X syysta Y. Kun infoa tuli kysymaan eras italialainen nainen, en oikein voinut vastustaa, vaan vaihdoin kielen englannista italiaksi. Nainen yllattyi, hakeltyi ja vaati kielitaidolleni selitysta. Totesin opiskelleeni kielta jonkin aikaa, ja myonsin, etta poikaystavani on italialainen. Taman jalkeen kavimme seuraavanlaisen keskustelun:

-         Etela-Italiasta?

-         Mmmm, joo.

-         Napolin lahelta?

-         Tuota, juu.

-         Sen kuulee.

Aikamoista. Olen siis huomaamattani alkanut puhua italiaa napolilaisittain. En oikein tieda, mita tasta ajatella. Onhan sekin jonkinlainen saavutus?  

]]> 2008-09-30T10:14:00+03:00 2019-11-07T04:24:41+02:00 https://piccolina.vuodatus.net/lue/2008/09/muutama-askel-ajassa-taaksepain piccolina https://piccolina.vuodatus.net/ <![CDATA[Heittaydyn henkilokohtaiseksi]]> 2008-09-26T21:26:00+03:00 2013-02-28T21:20:24+02:00 https://piccolina.vuodatus.net/lue/2008/09/heittaydyn-henkilokohtaiseksi piccolina https://piccolina.vuodatus.net/ <![CDATA[Puhelu Varsovasta]]> <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

G on nyt sitten Varsovassa, perilla, uudessa tilapaisessa kodissa. Emme ole pystyneet viela juttelemaan yksityiskohtaisesti (netin saa kayttoon tod. nak. ensi viikolla), mutta tekstiviestein ja lyhyin puheluin saapuneista tiedonmurusista olen jonkinlaista kokonaiskuvaa pyrkinyt rakentamaan. Yllatyksia ja pettymyksia on jo ehtinyt tulla vastaan mielikuvien kohdatessa todellisuuden - ja molempia sortteja on varmasti edessa viela roppakaupalla! Ruokaostoksilla kaynti, yliopistovisiitti ja ulkona syominen olivat jo tosin onnistuneet; viela on liian aikaista, etta kaduista olisi tullut tuttuja. Tanaan, ensichattimme vuosipaivan (VIISI vuotta) kunniaksi tai sen vuoksi, puhelumme venahti 15 minuuttiin. Aivan liian vahan, kun puitavaa, analysoitavaa ja kerrottavaa olisi niin paljon!

 

G:n blogi on avattu osoitteeseen: http://thewarsawian.blogspot.com mutta mitaan siella ei viela toistaiseksi ole - sita nettiyhteytta kun tosiaan viela odottelemme!

 ]]> 2008-09-26T21:01:00+03:00 2019-11-07T04:24:44+02:00 https://piccolina.vuodatus.net/lue/2008/09/puhelu-varsovasta piccolina https://piccolina.vuodatus.net/ <![CDATA[Vahan iloa postilaatikossa]]> Postinjakaja tipautti tanaan postiluukustani lentoliput. Ne jokin aika sitten tilatut ihanuudet. Avasin kuoren malttamattomana, repaisin vain auki, vedin esiin jokaisen paperiarkin ja silmailin niiden sisallon lapi. Varmistaen, vakuuttuen, paivamaarat, kellonajat, jopa lahto/kohdekaupungit. Kaikki oli niin kuin piti, se on virallista nyt. Hetkeksi mieli lensi ajassa eteeenpain, Italian jouluun, jalleennakemiseen, struffoleihin, jalleennakemiseen, jouluaaton illalliseen, jalleennakemiseen, jalleennakemiseen, jalleennakemiseen... Lentolippujen lupauksen voimalla sita jaksaa taas hetken matkaa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

]]> 2008-09-22T19:08:00+03:00 2019-11-07T04:24:46+02:00 https://piccolina.vuodatus.net/lue/2008/09/vahan-iloa-postilaatikossa piccolina https://piccolina.vuodatus.net/ <![CDATA[Seiska]]> Kun kaveriporukassa on useampi samaa alaa opiskeleva, jutut saattavat helposti kaantya sita kasitteleviin teemoihin. Joskus jopa lauantai-iltana niin kuin meille kavi eilen. Tulevina kieltenopettajina uskaltauduimme meille hiukan vieraammalle maaperalle - taitoaineiden arviointiin, ja ennen kaikkea siihen, onko kasityossa, liikunnassa, kuvaamataidossa ja kotitaloudessa oikein ja hyvaksi oppilaiden (myohempaa) elamaa ajatellen antaa arvosanoja, vanhoja kunnon numeroita. Kasityot, liikunta, kokkailu ja kaikenlainen taiteilu kun ovat hyvaksi ruumiille ja mielelle, oivia harrastuksia ja elamanlaadun parantajia - ja meilla kaikilla oli kokemusta numeroiden heikentavasta vaikutuksesta motivaatioon; minulla itsellanikin oli monta vuotta kasitys: "en osaa tehda kasitoita, koska se on mulla seiska". <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

         Tanaan, reilusti vajaat 24 tuntia myohemmin tormasin samaan aiheeseen eri kantilta. Lueskelin gradua varten (Ulla-Maija Salon opusta "Ankarat silkkaa hyvyyttaan - suomalainen opettajuus", suosittelen; Salo analysoi eri-ikaisten suomalaisten kirjoittamia tarinoita, muisteluita vanhoista, mieleenpainuneista opettajista.) hapeaa, osaamattomuutta ja epaonnistumisia kasittelevaa kappaletta. Ja eikos vain siellakin puhuta kasitoista. Monelle kirjoittajista kasityotunnit (ja sita kautta opettajat) tuntuvat olleen myrkkya. Muistelijoiden kirjoituksista valituissa otteissa nakyy, miten koulu ja opettaja sammuttavat innostuksen. Salon (s.151) mukaan: "Kokemukset muuttuvat tunnelmiksi, ja puretuista riveista muodostuu universaali kasityokokemus". Lahes samaan hengenvetoon Salo pohtii kasityonopetuksen erasta pointtia: kurinalaisen tyon oppimisen haastetta. Metsaan kuitenkin mennaan, jos mikaan tyon tulos ei koskaan kelpaa ja ole tarpeeksi hyva (s.151 edelleen).

         Palaanpas viela omiin kokemuksiini. Omat kasityonopettajani eivat olleet tyrannimaisia lannistajia, joskaan eivat ehka myoskaan mestarillisia kannustajia. Niinpa suuntaa-antavaksi tekijaksi muodostui nimenomaan se todistuksessa komeileva seiska. Eihan se huonokaan arvosana ole, ei alkuunkaan, mutta omassa mielessani, monen monta vuotta se oli syy, joka esti minua tarttumasta sukkapuikkoihin ja lankaan. "En mina ole hyva kasitoissa". Viisi vuotta sitten, ensimmaisena yliopistovuotenani tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta, enka vielakaan osaa sanoa miksi. Tein kaulahuivin. Pitkan, paksun, kaksivarisen - ja laitoin siihen viela tupsut paahan. Jalki oli tasaista ja siistia, se lammitti niin kuin pitikin. Oli humalluttavaa nahda tyonsa tulokset (opiskelussa sellaista sattuu harvemmin, opettaessa ehka viela vahemman). Sen jalkeen - lahinna syksyisin, silla syksy tarjoaa sopivat puitteet ja inspiraation - ovat valmistuneet muutamat muut kaulahuivit, villasukat, huopatossut ja apupupu. Seka viime kesana pieni ryijy. Koulu arvosanoineen tappoi minussa piilleen mahdollisen innostuksen, onneksi tajusin itsekseni, etta osaaminen ja oppiminen ei ole aivan niin mustavalkoista; seiska en osaa, kymppi osaan. Niin onnellisesti ei kaynyt kaikille Salon tutkimukseen osallistuneille.

         Tanaan muuten aloittelen toista ryijya ja toivon, etten parin viikon paasta innostu hankkimaan jotain uutta projektia kasityomessuilta! Mutta tiedan jo nyt sortuvani.   

]]> 2008-09-21T15:50:00+03:00 2019-11-07T04:24:48+02:00 https://piccolina.vuodatus.net/lue/2008/09/seiska piccolina https://piccolina.vuodatus.net/ <![CDATA[Vaikuttavaa]]> Aika vaikuttavaa - niin ne uudet lasit roikkuvat jo G:n nenanvarressa. Ja alle viikko silmalaakarilla kaynnista. Taisin olla vaarassa viimeksi Italian hitaudesta - ei se menekaan niin joka asiassa. Ja sen muuten voin myos mainita, etta kylla G:n juuri ja juuri tunnistaa G:ksi. Tosin vahan on sellainen tunne, etta mulla on nyt sitten uusi poikaystava; toisaalta taas uudet lasit kehystavat ja korostavat niita tuttuja silmia (joihin silloin aluksi erityisesti tykastyin) entisia laseja tehokkaammin. Jotain uutta ja jotain vanhaa. Puuttu enaa lainattu ja sininen (vai miten se menikaan....)

Toinenkin asiani koskee G:ta. Viikon paasta G on jo Puolassa ja aikoo (pienen painostuksen jalkeen) avata seikkailuistaan ja antiseikkailuistaan oman blogin (in English). Kunhan se saa alkunsa, laitan linkin tanne:-)

]]> 2008-09-20T00:09:00+03:00 2019-11-07T04:24:50+02:00 https://piccolina.vuodatus.net/lue/2008/09/vaikuttavaa piccolina https://piccolina.vuodatus.net/